Akkujen lataamista!

Ekana on ihan pakko hehkuttaa;

KESÄ ON TULLUT!

Lokit kirkuu, talvivaatteet on heitetty kaapin perälle ,

polkupyörä kaivettu varastosta ja grillibileitä suunnitellaan kovaa vauhtia!

Ihan mieletöntä, kyllä sitä kylmää ja pimeää riittikin!

Kävin tänään extempore - reissulla Tampereella ja mukaan tarttui kauan himoittu kamera!

Ja kamera maksoikin vain 19 e ;)

Noh, olihan mulla se lahjakortti, joten se selittääkin paljon!

Ensimmäisestä liikkeestä sain niin huonoa palvelua - tai oikeammin, en saanut

palvelua ollenkaan. Sanoinkin niille myyjä miehille, että kannattaa

jatkossa satsasta enemmän asiakaspalveluun jos haluatte

säilyttää maksavat asiakkaat itsellänne.

Itse lähdin tämän kommentin jälkeen

saman ketjun toiseen liikkeeseen, mistä sainkin erittäin

miellyttävää ja asiantuntevaa palvelua :)

Itsehän en juurikaan elektroniikasta ymmärrä, mutta luulen

tehneeni ihan järkikaupat! Ainakin väri ja koko

ovat erittäin naiselliset! ;)

Nyt vain ladataan niin kameran kuin omistajan akkuja tulevaa kesää varten!



Työvuorolistoja ja kipeytyneitä lihaksia!

SAIN TÖITÄ! KIVOJA sellaisia. Eilen olin haastattelussa ja samalla sain kuulla, että paikka on mun!

Silläkin uhalla, että toistan itseäni; Näin ne asiat järjestyy! Kolmen viikon päästä aloitan ja ihan elokuun loppuun saan olla, eli on ihan mukavasti aikaa miettiä jatkoa ;)

Nyt vaan pää pystyssä kohti uusia haasteita!

Se piti vielä sanomani, että olen todella kiitollinen siitä miten asiat ovat järjestyneet.

Ja tämän kaiken arvo korostuu vielä entisestään, kun mietin miten vaikeita vuosia on takanapäin

ja mistä kaikesta olen selvinnyt ja nyt olen entistä vahvempana ihminen!

Aloitin ystäväni kanssa salilla käymisen ja nyt on pikkuisen vajaa viikko takana;

ja kyllä huomaa, että treenattu on! Pientä jäykkyyttä on ollut havaittavissa ;)

Mutta mikäs sen mukavampaa kun treenata hyvässä seurassa, jutella

ja ehkä pikkuisen jopa juoruta ;) Sekä tietysti nauraa!

Nyt täytyy osata lomailla koko kesän edestä, jotta jaksan koko kesän painaa töitä!

Tosin viime kesään kun peilataan, ei tuleva kesä tunnu missään!

Tänään kävin äitin kanssa asioilla ja sain ihanan yllätyksen;

Puikkokämmekän!

Se näyttää tosin kivemmalta luonnossa, kun tuossa kuvassa.

Ja kamerakin on huono, joten sekin voi vaikuttaa :)

Myös tuo ruukku on uusi mielestäni erittäin kiva, joskin melkoisen kallis!

Mutta äitiäni lainaten; löysimme kivat kukat ja ruukut, ollaan iloisia niistä!

¨

Nyt tarvisi vielä lähteä käymään koiran kanssa pihalla

ja haukata jotakin iltapalaa ja mennä nukkumaan. Aamulla pitää mennä tuon jalan

vuoksi lääkäriin. Loukkasin sen 2 kk sitten ja edelleen turvonnut ja vihoittelee

kaikennäköisiä vääntöä + raskaampaa rasitusta vastaan...

Toivottavasti saisin sen nyt kuntoon, että ei ainakaan treenaus kärsi

mokaman kintun vuoksi!

Iloista pääsiäistä edeltää aikaa ja muistakaa iloita elämästä :)

- 7 kg ja ihana koti!

Miten ihanaa onkaan kirjoitella oman kodin sohvalta! Eilen aloin purkamaan tavaroita paikoilleen ja tänään aamulla viimeisetkin löysivät paikkansa. Keittiöstä tosin puuttuu vielä verhot ja pöytä, olohuoneesta matto, vessasta suihkuverho, matto jne. Mutta suurin osa on jo valmista! Sitäpaitsi, mikäs sen mukavampaa kun lähteä tuhlaileen joululahjaks saatua lahjokorttiaan sisustusliikkeisiin! :) Oon niin tyytyväinen lopputulokseen; värimaailma on mieleinen, uusi hyllykkö ja sohvapöytä sekä taulutelevisio tuovat mukavasti kodikkuutta. Sohva löyty veljeltä ja tv-taso rakennettiin iskän kanssa. Lisäksi suurena plussana on se, että asunnon remontti valmistu viime keskiviikkona, kaikki pinnat on uutta ja tää lattia, huoh oon niin ihastunut siihen :)  

Otin kuviakin, mutta laatu on melko heikko, koska kännykässäni oleva kamera ei vastaa ihan oikeaa digikameraa. Mutta suuntaa ainakin antaa, miltä täällä näyttää :)

"Olohuone" eteisestä katsottuna

"Makuuhuone-nurkkaus"

Keittiöstä

Vessa

"Olohuone"



Kuten ehkä kuvistakin saattaa huomata, turkoosi ja ruskea ovat nyt in ;)

Sitten kun olen tuhlannut lahjakorttini ja saanut pienet hienosäädöt tehtyä, "varastan" porukoiden kameran lainaan ja otan paremmat kuvat, joissa näkyvät sitten tuunaukset!

Tänään on kuukausi kulunut siitä, kun aloitin proteiinikuurin ja kuten jo otsikosta saattoi huomata,  7 kg on lähtenyt! Se on mun mielestä aikaslailla hyvin :) Ehkä sitä ei vielä huomaa päälle päin (jotenkin luulen ainakin, kun niille joille olen tästä "menetyksestä" kertonut, ovat katsoneet vähän sillai, "Et aijaa, ihan tosi", ja olen kasvojen ilmeisestä päätellyt että ehkä sitä ei sitten huomaa vielä!) mutta vaatteissa ja omassa olossa tuntuu ja sehän on se pääasia! Nyt kun pääsin muuttamaan ja arki alkaa rauhoittumaan, aloitan salilla käynnin yhdessä kaverin kanssa ja koiran kanssakin täytyy lenkkeillä päivittäin!

2 viikon sijaisuus meni yhdessä hujauksessa ja nyt sitten odottelen vastausta yhdestä työpaikasta odottavaisin mielin! Siinä olis syyskuuhun asti töitä ja työajatkin olisivat ihan mukavat! Peukut ja varpaat pystyyn tän asian puolesta :)

Nyt en voi kun olla kiitollinen, niin hyvin asiat ovat järjestyneet. Hassua, miten vielä muutama kuukausi sitten kaikki näytti synkemmältä ja ehkä jopa mahdottomalta. Tästä on nyt hyvä jatkaa kevättä kohti kesää!

Aurinkoista tulevaa viikkoa :)

Pohdintaa ja kaurapuuroa!

Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa?! Miksi emme voi ilmaista tunteitamme suoremmin ja rehellisemmin, vaan kun joku loukkaa meitä tarkoituksetta tai tarkoituksella, hyvin usein tokaisemme; no ei se mitään, äh pikku juttu. Ja samaan aikaan mielessämme haluamme kuristaa tai motata loukkaajaa kasvoihin. Tai, kuten usein itsekin teen, surkuttelen asiaa pääni sisällä monta aikaa. Voisiko tällaiset tilanteet helpottua jos uskaltaisimme sanoa, hei tuo ei tuntunut kivalta tai loukkasit mun yksityisyyttä, älä tee niin! Vai onko se liian törkeää puolustaa itseään loukkauksilta tai huonolta käytökseltä? Pelkäämmekö loukkaavamme sitä toista, jos puolustamme itseämme?  Minulle sattui vähän aikaan sitte kaupassa hieman kiusallinen ja näin jälkikäteen loukkaavakin tilanne; Eräs puolituttu, jonka tunnen vain nimeltä kysyi minulta aika intiimin kysymyksen. Menin aivan hämilleni ja tokaisin vain vastauksen ja yritin hymyillä ja jatkaa sujuvasti seuraavaan aiheeseen! Jälkikäteen kun olen asiaa miettinyt, ajattelin että olisin voinut ja olisi PITÄNYT sanoa hänelle ystävällisesti; Se on henkilökohtaista, en halua keskustella asiasta, eikä kysymyksesi tuntunut mukavalta. Miten helpolta se kuullostaakaan tässä kirjoitettuna, mutta yritäppä sanoa se tuollaisessa tilanteessa, kun tunnelma on kiusaantunut ja itse olet hämmentynyt, kiukkuinenkin. Niin helposti lipsahtaa, no ei se mitään. Tapaus laittoi myös miettimään, että kärsiiköhän jenkitkin tai vaikkapa temperamenttiset espanjalaiset vastaanvanlaisesta ongelmasta? Ainakin äkkiseltään ajateltuna on vähän vaikea uskoa, mutta tiedä sitä sitten! Ajattelin kuitenkin itse opetella puolustamaan itseäni ja kertoa miltä jokin asia OIKEASTI tuntuu!



Muuten kuuluu ihan hyvää, maanantaina ensimmäinen työpäivä. Pikkuisen jännittää, mutta se kai kuuluu asiaan! Kun aloin kirjoitaa tätä, ajattelin, että tänään en marise tippaakaan siitä asuntoasiasta tai muuttoon liittyvistä aiheista ja aion pitää tuon päätöksen ;)


Proteiinikuuria on kestänyt nyt viikon verran ja tuloksia tunnen itse. Tuskin ne vielä päälle päin näkyvät mutta tuntuvat kyllä! Olen ylpeä itsestäni ja päätöksestäni alkaa tämä kunto- laihdutuskuuri. Enää ei tee mieli napostella kaikkea hyvää, ei tee mieli syödä mitään rasvaista tai epäterveellistä. Uskomatonta, mutta kaurapuuro maistuu taivaalliselta nykyään ;) Suosittelen!

Kärsimättömyyttä ja proteiinilitkuja!

Viikko, ehkä kaksi! Oon aina luullut olevani hyvinkin kärsivällinen, mutta ainakaan tässä asiassa en ole. Huomenna pakkailen elämäni Tampereelta laatikoihin ja nyt tuntuu siltä, etten ole aikoihin ollut mistään näin varma! Tuntuu kuin mun elämä ois pysähtynyt viime syksynä, ollut pausella ja nyt vihdoin saan painaa play-nappia jatkaakseni! En ole varmaan mistään ollut näin varma, kun tästä muutosta takasin! Ja voin sanoa, että tuntuu niin hemmetin hyvältä olla varma päätöksestään :) Ehkäpä jatkossa osaan tehdä parempia ratkaisuja, kun pystyn peilaamaan tähän niitä!

Sain töitä! Kyseesssä on tosin 2 viikon mittainen sijaisuus, mutta töitä kuitenkin! Ja täytyyhän se tunnustaa, että tuntuu aika kivalta kun just mut haluttiin siihen tehtävään :) Kumpa olisin nyt sitten tuon luottamuksen arvoinen!

Aloin tuossa viime viikolla proteiinilitku kuurin. Pääsääntöisesti juon siis sellaisia litkuja ja laihdun! :D Yksinkertaistettuna. On mahtavaa, kun jaksaa taas alkaa huolehtiin omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Ja kyllä, tämä on ihan terveellistä. Tämän dieetin keksijään luotan 100 %, sen verran fiksu tyyppi kyseessä! Mulla on 5 päivää takana, ja jo nyt huomaa muutoksen, paljon parempi olo jotenkin! Joskin kyllähän tämä kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä vaatii, paljonkin, mutta lopputulos on kaiken sen arvoinen!

Arjen kuulumisia!

Odottavan aika on hirmusen pitkä. En millään jaksaisi odottaa muuttoa. Nyt kun vihdoin asuntokin on löytynyt. Ja hieno asunto onkin. Laitan kuvia, kunhan ensin pääsen muuttamaan! :) Muutenkin kuuluu hyvää; työhakemuksia olen laitellut sinne ja tänne. Uskoisin, että johonkin pääsen! Ja kaikki työt on ollut mielenkiintoisia ja työ ajatkin ihan mukavia. Vaikkakin mulle kelpais työ kuin työ nyt ensi hätään.

Viime viikolla jouduin viemään koiraani eläinlääkäriin; jalkavaivan vuoksi. Syy onneksi löytyi, eikä mitään vakavaa ollut. Välillä menee niin hermot koirankarvoihin ja jatkuvaan seuraamiseen (suihkuunkin änkee mukaan!) mutta sitten kun tulee jotain vaivaa ja itse pelkää aina pahinta, niin huomaa miten tärkeä koiruus onkaan. Vaikka housut olivat täynnä koirankarvoja ja lompakko tulee olemaan taas kevyempi, päällimmäisenä oli huoli, että selviäähän se ja onhan sillä kaikki hyvin. Vähän niinkun äidinvaisto äideillä lastaan kohtaan, niin tää oli varmaankin jonkinlainen lemmikin -omistamis-vaisto koiruutta kohtaan ;) no, loppu hyvin kaikki hyvin!

Oon myös erittäin onnellinen, että olen löytänyt yhteyden erääseen vanhaan ja rakkaaseen ystävään. Se on hassua, miten annoin itseni vieraantua lähes täysin tuosta ihmisestä, jonka kanssa olen viettänyt kiistatta parhaimmat opiskeluvuodet kaikkine kommelluksineen ;) Nyt vielä kun pääsen takaisin Vammalaan, uskon että välimme lähenevät entuudestaan. Samanlaista menoa ei saada aikaan (ja ehkä hyväkin niin! ) koska elämäntilanteet ovat nyt erilaiset, mutta tärkeintähän on että voidaan olla tekemisissä ja ihmisethän kasvaa ja muuttuu ;) Ties mitä kivaa tuo tuokaan tullessaan! Ainakin hauskoja juttuja ja naurua<3 Pointtini on siis se, että vaikka ihmiset muuttuu ja elämäntilanteet myös luonnollisesti, niin ystävyyden ei tarvitse kadota. Pitäkäähän siis ihmiset ystävistänne kiinni, he ovat arvokkaita ja elintärkeitä!

Aurinkoisia aatteita!

Onpas taas kulunut aikaa viime postauksesta! Ja taas on kaikkea mukavaa tapahtunut :) Kevät tulee huimaa vauhtia, ihanaa herätä aamuisin kun on jo valoisampaa ja linnut visertää! Ainoa huono puoli tuossa kevät auringossa on se, että pöly ja likaiset ikkunat näkyvät entistä pahemmin! Taitaa olla aika kevät siivoukselle ;)

Maaliskuu on ihana kuukausi muutenkin kun seitsemännen päivän osalta (!) Ollaan puolivälissä menossa kohti kesää, on aikaa suunnitella tulevaa ja tuntuu ihan kuin heräisi jostain talvihorroksesta ja alkaisi elää! Kai se on sitä kevät energiaa sitte! Mitähän taas mahdan jaaritella...

Olin tuossa viime viikon Lohjalla hoitamassa 2-vuotiasta serkkutyttöä! Mut on aikasemmin tunnettu ja ehkä kyllä vieläkin olen sellaisen "lapsenvihaajan" - maineessa, tai noh. Ehkä en sentäs vihaajan maineessa, mutta kuitenkin sillai, etten niin hirveästi tykkää niistä. Mutta, tuo pieni tyttö sulatti ja valloitti täysin mun sydämen ja aloin varmaan ensikertaa oikeasti miettimään, että voishan se JOSKUS olla kiva jos tuollainen olisi itsellä! Nää on nyt taas tälläsiä haaveita ja puheita, joiden toteuttamiseen taitaa mennä vielä ainakin 10 vuotta tai enemmän... Tai mistä sitä tietää mitä elämä tuo tullessaan..

Kohta kutsuu Vammala jälleen ja oon niin innoissani muutosta takas sinne! Joku voi ihmetellä, miten joku haluaa Tampereelta takas sinne mutta mä haluan! Tuskin ehkä loppuiäkseni sinne asetun, mutta nyt tuntuu että se on juur oikea paikka mulle. Onhan siellä kaikki ystävät, perhe ja muut rakkaat! Asiatkin on järjestymässä huimaa vauhtia, mutta ne on vielä salaisuuksia ja yllätyksenkin poikanen seuraa jossain vaiheessa ;)

Tuosta Lohja viikosta innostuneena ajattelin, että jos ei tässä piakkoin ala oikeita töitä löytymään, voisin mennä päiväkotiin harjoittelijaksi! Tietysti toivon, että löytäisin jonkun kivan työpaikan jotta tuo taloudellinen puoli pysyis kunnossa paremmin... Saa pitää peukkuja tuonkin asian puolesta! Tosin mulla on niin mukavasti järjestynyt viimeaikoina asiat, että uskon tuonkin järjestyvän ja löydän paikkani minäkin!

Toivotamme yhdessä Kamun kanssa kaikille aurínkoista alkanutta kevättä!